MIKSI JUURI BRASSI?
Trimmattavien rotujen jälkeen halusin itselleni koiran, jolla on helppohoitoinen turkki. Kooltaan halusin pienemmän koiran, joka kuitenkin olisi Koira isolla K:lla, joka jaksaisi lenkkeillä pidempiäkin lenkkejä ja jonka kanssa voisi harrastaa.
Muutaman vuoden ajan mietiskelin uutta minulle sopivaa rotua. Lopulta päädyin brassiin, enkä ole valintaani katunut.
Millainen on brasilianterrieri?
(Osia ja otteita tekstiin on lainattu rotuyhdistyksen sivuilta)
Luonne
- Utelias ja innokas
- Hyvin energinen,vilkas ja eloisa
- Älykäs
- Poikkeuksellisen oppivainen ja ketterä
- Pidättyvä vieraita kohtaan ja uskollinen omistajalleen
- Vaatii osaavan omistajan ja selkeän paikan laumassa
- Vaatii päivittäistä aktivointia (ei vain pelkkää liikuntaa)
- Hälyyttävä vartiokoira (haukkuu herkästi)
Rodun rekisteröinnistä saakka pienen koon, miellyttävän ulkomuodon ja aktiivisen luonteen omaava brasilianterrieri on saavuttanut suosiota Suomessa niin monipuolisena harrastuskoirana kuin näyttely- ja lemmikkikoiranakin.
Energisyytensä ja älykkyytensä vuoksi brasilianterrieri vaatii omistajaltaan sekä kokemusta koirista että aktiivisuutta, jotta koira saa kunnollisen peruskasvatuksen ja riittävästi sosiaalistamista sekä liikuntaa. Tällöin siitä tulee yhteiskuntakelpoinen ja miellyttävä seuralainen.
Ei pidä unohtaa, että brasilianterrieri on työterrieri, jolla on valmiudet erilaisiin työ- ja harrastusmuotoihin. Brasilianterrierin käytökseen vaikuttaa erittäin suuresti sen saama kasvatus ja koiran aktivointi.
Jos koiran kanssa ei tehdä tarpeeksi, se purkaa energiansa johonkin muuhun, joka ei välttämättä ole toivottua, kuten huonekalujen uudelleensaneeraus. Näin ollen brasilianterrieri ei missään tapauksessa sovellu sohvalla makaavaksi seurakoiraksi tai sohvaperunaksi.
Brassii nauttii saadessaan oppia uusia asioita, mutta tulee ottaa huomioon että se on poisvetäytyvä vieraita ihmisiä kohtaan ja toimii sisäsyntyisten vaistojensa mukaisesti, jonka johdosta se vaatii selkeän johtajan.
Brasilianterrieri on varsin haastava koulutettava ja ensimmäisenä koirana se voi olla vaikea. Sille on osoitettava selkeä paikka laumassa, muutoin se ottaa helposti laumanjohtajan roolin ja ongelmia alkaa syntyä. Brasilianterrierin hallitseminen edellyttää omistajalta kokemusta koirista sekä luonteelta määrätietoisuutta ja jämäkkyyttä.
Pienen ja suloisen ulkomuodon takana toimii herkkäaistinen ja kekseliäs ja voimaskastahtoinen koira, joka helposti tunnistaa heikompansa ja saattaa pyrkiä omassa laumassaan vallanpitäjäksi.
Ns. vapaata kasvatusta harrastettaessa ei lopputulos ole brasilianterrierin eikä omistajan kannalta hyvä, vaan tämän rotuinen koira tarvitsee selkeän kasvatuksen, jossa ihminen määrätietoisesti opastaa koiraa aivan luovutusikäisestä pennusta alkaen.
Brasilianterrierin rotumääritelmä (Kennelliitto, pdf-muodossa)
Nykyinen käyttötarkoitus ja käyttöominaisuudet
Brasilianterrieri on aina ollut ihmisen seuralainen. Kotimaassaan brasilianterrierit ovat usein lemmikkejä, mutta niitä käytetään myös metsästys- ja vahtikoirina (ei pureva vaan hälyttävä).
Brasilianterrieri sopii mm. vyötiäisten, viiriäisten ja marsujen metsästykseen, jossa se toimii riistaa ylösajavana. Ne ovat myös taitavia rotanmetsästäjiä ja paimenia. Kotimaassaan Brasiliassa rotua ei kouluteta, vaan se toimii luonnostaan omalla reviirillään.
Suomessa brasilianterrieriä käytetään lähinnä seura-, harrastus- ja näyttelykoirana.Brassi sopii loistavasti muun muassa agilityyn.
Myös tottelevaisuuskoe sopii mainiosti oppivaisille ja innokkaille brasseille. Rotu sopii myös jälkeen ja raunioille, mutta palveluskoirakokeisiin koira ei voi osallistua, koska rodulla
ei ole PK-oikeuksia eikä myöskään osallistumisoikeutta luolakoirakokeisiin. Brasilianterrierit saivat oikeuden osallistua terriereiden ja mäyräkoirien veririistakokeisiin (VERI) 1.1.2010 alkaen.
Brasilianterrieri sopii sekä maalle että kaupunkiin ja myös lapsiperheisiin, joissa sitä osataan kasvattaa. Lapsen leikkikaveriksi brassia ei kannata hankkia, vaan se vaatii osaavan aikuisen kouluttajakseen.
Brasilianterrieri on ollut FCI:n väliaikaisesti hyväksymä rotu vuodesta 1995 (FCI standardi 341). FCI:n virallisen rodun statuksen, cacib oikeuksineen, brasilianterrieri sai Meksikon maailmannäyttelyssä 22.05.2007 alkaen.
Historia
Brasilianterrieri tai Fox Paulistinha (=pieni Sao Paololainen), kuten brasilialaiset sitä kutsuvat, on keskikokoinen terrierirotu.
Brasilianterrierin esi-isät eivät ole kotoisin Brasiliasta. 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa useat nuoret brasilialaiset opiskelivat Euroopassa, etenkin Ranskassa ja Englannissa.
Usein nämä nuoret palasivat perheineen takaisin Brasilaan. Palatessaan kotiin heillä oli usein tuliaisina aviopuoliso, hevonen
ja koira.
Pieni koira sopeutui maatilan elämään ja risteytyi paikallisten pienten pihakoirien (myös pinseri ja chihuahua) kanssa. Näin muotoutui uudentyyppinen koira, jonka ulkomuoto vakiintui muutaman sukupolven aikana.
Kun suuret kaupungit kehittyivät, niiden kaupunkikeskukset houkuttelivat maanviljelijöitä perheineen ja työntekijöineen. Siten pieni koira joutui kokemaan toisenkin ympäristönmuutoksen.
Tärkeä esi-isä brasilianterrierille on Parsonrusselinterrieri, ja näiden kahden rodun välillä onkin vielä paljon yhdennäköisyyttä.
Tärkeitä henkilöitä Brasiliassa rodun jalostuksessa ja hyväksyttämisessä FCI:in ovat olleet Dona Marina Camargo de Oliveira (Kennel Marilu) ja Marina Vicari Lerario (Kennel Taboao).
|
